Olen todennut, että miehelläni on pakkomielle, chileihin! Tämä äärimmäinen innostus on ollut tietääkseni miehelläni aina, mutta Malediivien matkojen jälkeen homma on ryöstäytynyt käsistä.
Täällä kotikaupungissamme on eräs aasialainen kauppa josta saa mitä erikoisempia chilejä ja kun mieheni menee sinne niin järki jää kaupan ulkouolelle. Niin kävi taas muutama päivä sitten!
Kotiin tuli monta monta pakettia toinen toistaan tulisempia chilejä!(kuvasssa vain näytteet eri lajeista...)
Illalla se sitten alkoi, Jukan oman habaneromössön keitto! Kaikki ikkunat auki ja ilmastointi täysillä, vettä valuu molemmilta silmistä ja henkeen ottaa ja yskitään koko ajan! Se käry on jotain aivan kauheaa, jopa mieheni mielestä. Olinkin onnellinen että pääsin lähtemään töihin! En ymmärrä miten mieheni on voinut nukkua kotona sen yön, minä en olisi voinut. Vielä aamulla kotiin tullessani ovella oli vastassa kirpeä chilitujaus.
Niin ja tässähän ei ole kyse siitä, että minä en söisi chilejä ja tykkäisi tulisesta ruoasta. Olen jopa oppinut syömään sitä kuuluisaa habaneroa.
No, nyt on onneksi taas chilimössöt keitelty ja pakastimessakin jemmassa ettei moiseen operaatioon tarvitse hetkee ryhtyä.
Niin, kasvaahan meillä oma chilipuskakin, jonka olemme kasvattaneet malediiveilta tuoduista chilin siemenistä, onneksi tässä puskassa kasvaa ainakin toistaiseksi vain lehtiä...
