Joulutunnelmaa

Ihania Kiss-Kiss -karkkeja!

Joulu

Tuhat tiukua hännässään

lähti peikko, tuo joulua etsimään.

Suuri toivomus rinnassaan

kulki metsään, hämärään.

Painoi posken, lumeen pehmeään

mikä taika siitä syttyikään,

valo syttyi pimeään

tuoden lämmön sisimpään.

Tuhat tiukua hännässään

peikko onnen hehkussaan

sai hangen kimaltamaan

löysi näin, Joulun onnenmaan!

Oikein lämmintä ja rauhallista Joulua kaikille blogin lukijoille!

- Ida & Jukka -

Voihan postimaksu!!!

Jo marraskuussa aloimme etsiä joululahjoja rakkaille ystävillemme kaukana päiväntasaajalla. Pohdinnan ja etsinnän tuloksena juuri oikeat ja ihanat lahjat löytyivätkin. Niitä ihaillessa ja ostellessa pääsi kunnon joulutunnelmaan. Ostin oikein hienon Marimekon pakettilaatikonkin, johon kaikki pakkaisin ja postiin veisiin. Kaikki saatiinkin pakettiin mahtumaan ja postiin.

Tämän paketin tuoman ihanan joulutunnelman kuitenkin latisti, kun sain kuulla lentopostina lähetettävän paketin hinnan….postimaksu oli SADOISSA EUROISSA! Siis mitä! Se ihana, ei mikään kovin iso eikä painavakaan paketti…. No, kannoin paketin takaisin kotiin, koska sillä hinnalla en sitä suostu lähettämään!

Nyt pohdimmekin vaihtoehtoisia pakkausmuotojaa tai sitten joudumme yksinkertaisesti karsimaan sisällöstä jotta saadaan painoa ja tilavuutta pois. Jouluksi pakettia ei siis saada merten keskelle :( Laitetaan paketti (jossain muodossaan) liikkeelle sitten kun joulun jälkeen on enemmän aikaa pureutua pakettiongelmaan. Kyllä nyt harmittaa, eihän siinä sitä samaa tunnelmaa enää ole, kun rakkaat ystävät sen vasta sitten saavat :( Kyllä se postinkin lähettäminen vaan on kallista, se opittiin nyt ainakin kantapään kautta!

Muutto alkanut!

Hip hei! Muutto on vihdoin alkanut! Tai siis siivous... Uudessa kodissa on aivan järkyttävän likaista! Entiet asukkaat olivat sitten jättäneet meille kaikki leivänmuruista lähtien. Kylpyhuoneeseen ja vessaan ei yksinkertaisesti ilkeä mennä ennen kunnon siivousta, niin kauheassa kunnossa ne on. No, nyt on koko eilisen päivän rätti, imuri ja moppi viuhunut niin että ensimmäiset tavarat on saatu keittiön kaappeihinkin jo! Keskiviikkona onkin sitten muuttoauton ja isompien tavaroiden vuoro :)

Asunnosta ei oikein vielä kuvia saa,paitsi pahvilaatikkokuvia: tässä keittiötämme, heh.
Koko asunnossa on muuten tammiparketti, iiiiihanaaaa!

Aikaisemmin täällä oli kuva jo kodistamme edestä, niin tässä nyt takapihan puolelta. Alakerran ikkunat ovat olohuonetta ja ylhäällä on kahden makuuhuoneen ikkunoita. Toisen makuuhuoneen ikkunat ovat tuolle parvekkeelle.

Nyt minä unelmoin, että jouluksi saataisiin edes vähän lunta. Olisi ihana tehdä lumilyhtyjä omalle takapihalle!

Joulukylä

Jyväskylän keskustassa näytti tänään tältä!

Keskustaan oli pystytetty joulukylä, jossa oli jouluseimi lampaineen.

Myös lapset lauloivat kuorossa joululauluja!

Tonttunimi

Selailin jouluaiheisia nettisivuja ja silmiin osui TONTTUNIMI! (www.taaviankka.com/tonttu/)
Joten päivää vaan, minä olen Omppu kanelikorva
ja mieheni on Gapriel Voimasiipi!

Saako työstään pitää? tai jopa nauttia?

Ihmiset kysyy missä olen töissä? Vastaan, nuorisokodissa. ”Voi kamalaa!”, ”Hirveää!”, ”Miten sä uskallat?”, ”Eikö sua pelota?”, ”Etkö sä mistään muualta saisi töitä?” Ja jos vielä kerron, että teen yövuoroja, olen siis yksin talossa 14 nuoren kanssa, silloin jotkut katsovat minua kuin jotain kummajaista…

Ida töissä joskus yöllä klo 3, kun kaikki muut nukkui..

Kerta toisensa jälkeen kummastelen noita reaktioita! Minulle nuo ajatukset ovat hyvin outoja, koska voin sanoa, että NAUTIN ja PIDÄN työstäni!
Eihän tämä homma aina ole helppoa tai oikeastaan ei koskaan. Mutta siinä lieneekin ehkä tämän homman viehätys. Koskaan töihin mennessä ei tiedä, mitä siellä odottaa ja mitä vuoron aikana tulee tapahtumaan. Ei ainakaan voi tylsäksi sanoa!

Ehkä tämä työ kertoo jotain myös minusta: toisaalta olen hyvinkin rauhallinen ja varovainen, toisaalta nautin vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Kovin moni ikäiseni nainen ei ole samanlainen hurjapää laskettelurinteiden jyrkimmissä mäissä tai mikroauton ratissa. Harva myöskään lähtisi sukeltamaan parin kymmenen metrin syvyyteen meren maailmaan… Ehkä tästä työstä saa sitä jotain, mitä saan edellä mainituistakin asioista!

Jokaisessa työvuorossa oma ammattitaito joutuu koetukselle, tulee yhtäkkisiä tilanteita, joissa joutuu miettimään ammattieettisiä asioita, omia rajojaan sekä myös tasapainoilemaan välillä myös lain ja oman tunnon kanssa. Näistä tilanteista kun selviytyy omasta mielestään parhaalla mahdollisella tavalla, niin on hyvä lähteä kotiin ”voittajana”!

Niin, ja en todellakaan pelkää työssäni! Jos täällä alkaa pelkäämään, niin silloin on syytä vaihtaa alaa ja pian. Onhan meillä täällä erilaiset turvajärjestelyt, kuten aina mukana pidettävät hälytysnapit, kaikkein pahimman varalle. Puhumisen taidolla ja tilanteiden ennakoinnilla pääsee kuitenkin pitkälle ja järeämpiä keinoja tarvitaan suhteellisen harvoin.

Nyt voinkin kaikille kauhistelijoille kertoa, että työni täällä jatkuu myös ensi vuoden! Olen siis täällä 2008 vuoden loppuun asti kaikki vuoroni öisin, yksin ja 14 nuoren kanssa! JEE!
Kauhistelkoot jotkut, minä nautin!

Leirielämä

Pahvielämän keskellä elämme nyt myös leirielämää. Olemme pakanneet kotiamme siinä toivossa, että pääsisimme jo tällä viikolla muuttamaan. No, emme pääse, joten nyt elämme leiritunnelmissa kertakäyttöastioilla! Koko keittiö on nimittäin jo pakattuna!

Onneksi jäljellä on vielä kahvinkeitin, siinä on hyvä lämmitellä myös glögit, että vähän päästään joulun tunnelmaan. Lämmitysprosessi tosin on hieman hitaanlainen...
Ei muuta kuin glögiä muovimukista hörppimään ja joulutorttuja mutustelemaan!

Odottelua

Kävimme jälleen muutama päivä sitten nuuskimisreissulla tulevan kotimme lähistöllä ja tässä olisi nyt uusi tuleva kotimme! (Siis tuosta 2 kerroksisesta osasta vasemman puoleinen)
Samalla kuvasta voi ihailla lumista maisemaa, joka täällä vielä keskiviikkona oli. Kahden päivä vesikaatosateen jälkeen lumi on vain muisto enää...

Viimeinen viikko nykyisessä asunnossa lähenee ja pahvilaatikkokasat kasvavat. Paljon on pakattu, mutta paljon on vielä myös pakkaamatta. Olemme molemmat aivan innoissaan muutosta ja uudesta kodista! Toisaalta mieleen hiipii pieni haikeus: tässä asunnossa on ollut todella hyvä asua! Vaikka tilaa ei kovin paljoa ole ollut, on ollut ihana lähteä autolla lämpimästä autohallista, lähteä kaupungille ostoksille silloin kun siltä tuntuu vain astumalla ovesta ulos ja mihinkään ei ole ollut muutamaa sataa metriä pidempi matka! Minä ainakin taidan olla jo todella kaupunkilaistunut!

Uudessa kodissamme elämä on varmasti hieman erilaista: Ydinkeskustaan on matkaa vähän enemmän, vajaa 4 km, ja bussit kulkevat lähes oven edestä, autommekin joutuu värjöttelemään ulkosalla, mutta harvallapa on parin sadan metrin päässä lähikauppoina citymarket, prisma ja lidl !!! :) Eipä kauppamatkat juurikaan pitene, heh! Voi kumpa pääsisimme jo omaan kotiin ensi viikolla!!!

Uusi ikä, uusi pää!

4.12.1984 tasan 23 vuotta sitten tämä tyttö tupsahti tähän maailmaan. Sen jälkeen on monia asioita nähty ja koettu, eipä ole varmaan 23 vuotta sitten äiti osannut ajatella, mihin elämä on sen pikkutytön kuljettanut 23 syntymäpäivään mennessä! Toivottavasti matkaa on vielä paljon jäljellä ja paljon ihania asioita koettavana!

Syntymäpäiviä juhlistettiin Jukan kanssa jo eilen Amarillossa syöden, nam! Rakas mieheni lahjoi minua myös naisen unelmalla, eli kullalla ja timanteilla :) Ja tänään kävin kampaajalla hankkimassa uuden pään, en siis sisältöä, vaan hiukset :)

Juhlistettu ollaan siis oikein kunnolla ja huomenna syödään vielä "Metson tekemää" kakkuakin! Synttäreideni kunniaksi?!? Jukka on myös ollut kotona, kuten on huomennakin, koska työpaikalla on mielenilmaus työnantajaa kohtaan yt-neuvotteluista johtuvien vähennysten takia, 97 saa kenkää...
Nyt on kuitenkin hyvä aloittaa uutta ikävuotta uusien hiuksien ja hienojen korvakorujen (ja uuden kodin) voimalla! Enää 364 yötä seuraaviin synttäreihin! :)