Pintaa syvemmällä!

Kuredun matka antoi meillekin hieman käsitystä siitä paratiisimaisesta kuvasta, jonka monet matkailijat näkevät Malediiveista. Todellisuudessa se, mitä he näkevät ei kerro mitään tästä maasta. Turistisaarilla eletään täysin eri maailmassa. Siellä saa kulkea bikineissä, juoda alkoholia, syödä possua ja maksetaan dollareilla, rufiyat eivät ole siellä käypää valuuttaa!!!
Paikallisten ihmisten elämä täällä on kaikkea muuta kuin turistissaarilta saa käsityksen. Onhan paikallisilla sama meri kuin turisteilla, tosin usein roskien sävyttämä, mutta siihen nämä yhtäläisyydet taitavat loppua.
Paikallisille saarillehan turistit eivät pääse ilman lupia ja turistisaarille puolestaan paikalliset ihmiset eivät pääse ollenkaan muuta kuin kovalla valuutalla tai töihin! Saarivaltiossa on todella helppoa pitää paikalliset ja turistit erossa toisistaan!

Vilingilin katumaisemaa.

Kyllä se täällä päiväntasaajallakin osaa sataa ja olla "kylmä", vain 23 astetta!!!

Toisaalta täällä "paikallisten maailmassa" on paljon enemmän nähtävää ja ihmeteltävää. Arkielämän monet asiat saavat aivan uuden merkityksen täällä. Asioita oppii katselemaan ihan uudesta näkövinkkelistä uudella tavalla.

Malessa kadun vasemmalla puolella tällainen näkymä....

...Ja samassa kohtaa näkymä oikealla....

Oli muuten ihana tulla takaisin Kuredulta, kun täällä sai vetää illalla lämpimän täkin päällensä. Tämä suomalainen vilukissa kaipaa paksua täkkiä myös 30 asteen helteessä :)

Sadepäivän riemuksi kävimme tuolla kauniimmassa maailmassa pinnan alla :)

Kuvassa oleva mustakoralli on suojeluskohde harvinaisuutensa vuoksi!

Tässä noin metrin mittainen fossiilin näköinen kaveri, nimeltänsä Starry Pufferfish!

Vihdoinkin virallinen häämatka!

Häämatkamme virallinen osuus on nyt takanapäin. Vietimme 3 mahtavaa vuorokautta Kuredun paratiisisaarella!

Majoituimme watervillassa, joka on rakennettu suoraan veden päälle. Maisemat mm. wc:stämme olivat ihan mukavat :) kuten kuvasta näkyy...


Huoneemme alla uiskenteli mm. tällaisia otuksia! (blacktip reef shark ja stingray)

Tällä matkalla nautimme vain olostamme emmekä lähteneet aikaavieville sukellusreissuille. Merenalaista maailmaa kuitenkin tutkailimme snorklaten.

Hylky ja Jukka n. 7 metrissä.

Jukka poseerasi kilpikonnan ja muiden kalojen kanssa!

Kuredulla olimme honeymoon-pari, joten huoneessamme oli mm. shampanjaa ja hedelmäkori sekä nämä hauskat paidat!

Outouksia!

Olemme nyt viikon ajan tutustuneet tähän outoon maahan. Monet asiat ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa. Osa asioista on lähinnä huvittavia ja osa suorastaan raivostuttavia. Tässä pienoista listaa kaikista erikoisuuksista:

1. Tämä atolli (ja siis kaikki nämä atollit) on vajonnut tulivuori, joten asustelemme tulivuoren kraatterin reunalla! Tämän vuoksi mm. wc:stä tuleva pohjavesi toisinaan tuoksahtelee rikille eli mädälle kananmunalle!
2. Suomessa juodaan pullosta hienosti lähdevettä, täällä hienosti pullosta merivettä (tosin puhdistettua)!
3. Näin lyhyessä ajassa olemme jo huomanneet, että ihmiset eivät tässä kulttuurissa osaa sanoa EI. Kysyjän pitää tietää valmiiksi, onko vastaus kyllä, koska ei vastausta et tule saamaan. Täällä 100%:sen varmasti tarkoittaa samaa kuin Suomessa ehkä tai katsellaan!
4. Täällä siniset silmät ovat harvinaisuus, joten meiltä kysellään, onko meillä piilolinssit!
5. Sadan tuhannen asukkaan pääkaupungissa on 26000 skootteria! (Male on halkaisijaltaan 1400 metriä!)
6. Täällä olon aikana pesukoneen pistoke on palanut kiinni pistorasiaan... sähkötyöt hoidetaan siis kunnolla...
7. Samaisesta koneesta voi saada mukavia sähköiskuja...kuten muistakin sähkölaitteista!
8. Sama kone on myös tehnyt halkeaman huoneemme kattoon...toivotaan, että kone ei tule katon läpi vierailulle huoneeseemme!
9. 99% tämän maan pinta-alasta on merta.
10. Kymmenen minuutin laivamatka maksaa noin 0,15 euroa.
11. Jotkut pariskunnat ovat kuin eri vuosituhansilta. Nainen saattaa olla päästä varpaisiin hunnutettu niin, ettei sormia, varpaita tai silmiäkään näe! Mies puolestaan saattaa olla hyvin muodikkaasti pukeutunut komea surffaripoika, aivan kuin summerlandista!
12. On aivan normalia käyttää puvun housujen kanssa varvastossuja!
13. Me molemmat olemme JÄTTILÄISIÄ!

Jättiläinen Malessa villahousuissa! Kävimme hieman hienommassa tapahtumassa, joten Jukan oli vedettävä villaiset puvunhousut jalkaan. Taisi olla hikinen elämys!

14. Hedelmissä kasvaa karvaa!

Niksu ja ramputan, eli karvainen hedelmä :)

15. Huoneissa voi vilistellä gekkoja (liskoja)! Ne ovat hyödyllisiä kavereita, koska ne syövät hyttysiä!

Huomenna lähdemme kolmeksi yöksi reissuun LENTOTAKSILLA, hui, joten päivitystä paluun jälkeen :)

Kaksi sukeltajaa matkoillaan!

Ida menossa korallikanjoniin opettajan kanssa.

Ida levitoimassa :) siis neutraalissa nosteessa!

Sukelluksen ensituskailujen jälkeen homma alkoi kulkea paremmin kuin hyvin! Tänään saimme molemmat PADI open water-sukeltajan pätevyyden!!! Olemme siis tässä muutaman päivän aikana käytännössä asuneet veneessä ja veden alla. Kaikki teoriakokeet on tehty, harjoitukset suoritettu ja avovesisukellukset läpäisty. (Noin 10 sukellusta on nyt takana)


Vene, jolla mennään sukeltamaan on dive boat eli sukellusvene... Meidän sukellusveneeseen lastattiin kahta sukellusta varten muutamat varusteet sekä happipullot!


Jukka, Ida ja Anne koralliriutalla kovassa virrassa. Yritimme pysytellä paikoillamme pitämällä koralleista kiinni virran heitellessä meitä. Odottelimme rauskujen saapuvan :)

Tuonne sekaan vaan!

Sukelluksessa tieto ei lisää tuskaa, vaan mieluumminkin helpottaa. Tieto siitä, että kymmenestä metristä noustaessa keuhkoissa oleva ilma kaksinkertaistuu ja keuhko räjähtää jos sieltä yhtäkkiä varomattomasti nousee pintaan, tuntuu hurjalta. Nyt kuitenkin kun tätäkin hätänousua on harjoiteltu oikealla tekniikalla (siis juu olemme todellakin tehneet tämän) niin homma tuntuu helpolta. Kaikkia mahdollisia hätätilanteita on tullut harjoiteltua ja perustaitoja hiottu moneen kertaan. 18 metrissä ollessa tuntuu hurjalta poistaa maskia tai vaihtaa regulaattoreita, mutta nämä kaikki alkavat muuttua perustoiminnoiksi.

Paljon on tullut opittua myös ihmisen toiminnasta ja erilaisten kaasujen kerääntymisestä ihmiseen sekä paineen vaikutuksista. Nytkin täällä haihdutellaan tämän päivän sukelluksista kertynyttä typpeä, jotta päästään taas turvallisesti pinnan alle :)

Maisemaa "matalammasta" vedestä (n. 10 metriä) jossa alkaa jo ihan häikäistä!

Kyllä korallit vaan on mahtavia!

Siellä sitä seassa uidaan kuin kala vedessä :)

Vedenalainen maailma on aivan mahtava! Tänään olemme olleet kahdella sukelluksella ihmettelemässä tuota toista jännittävää maailmaa! Olo on pinnan alla usein kuin katsoisi jotain luontodokumenttia, sitä ei kaikkea näkemäänsä pysty käsittämään!

Sukelsimme manta pointilla eli paikalla, jossa rauskut asustelevat tähän aikaan vuodesta. Ei mennyt kauaa kun nämä jättilaiset saapuivat meitä viihdyttämään. Näiden rauskujen siipien väli oli noin 4-5 metriä!!!

Rausku ja Anne!


Aika huima tunne, kun tuollainen paholaisrausku pyyhkäisee aivan pään yläpuolelta, että virtauksen tuntee!
Rauskun mukana on tietysti myös salamatkustajia!

Sukellusten välissä tuli yhtäkkiä kova sade ja myrsky. Se meni kuitenkin ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, joten pääsimme jatkamaan sukelluksia!

Jättiläismureena... ei kannata kovin lähelle mennä, jos ei halua itse joutua makupalaksi!

Toisella sukelluksella eteen tuli yllättäen myös kilpikonna. Tämä kilpikonna ei ollut aivan akvaariokilpikonnan kokoinen, vaan kilpi oli noin metrin halkaisijaltaan! Tyytyväisenä se rouskutteli koralleja kun opettaja vei Jukan ja minut sitä silittelemään!!!

Mustia Nemo-kaloja täällä näkee paljon. Söpöjä pikkuotuksia!

Tänään siis takana 2 sukellusta. Jukalla molemmat kuuluivat kurssiin, mutta minä pääsin yhdelle extrasukellukselle ilmaiseksi Jukan mukana. Ensimmäinen sukelluksemme kesti 45 min ja suurin syvyys oli vähän yli 18 metriä. Toinen sukellus tehtiin samaan syvyyteen 40 minuutiksi. Kahden viimeisen päivän kokemusten jälkeen emme enää yhtään ihmettele, että jotkut ihmiset höyrähtävät täysin sukellukseen. Meidän perheessä se höyrähtäneempi tapaus taidan olla minä :)

Outo maa oudot tavat :)

Jukka Vilingilissä sukelluksen jälkeen poseeraamassa paikallisen arkkitehtuurin edessä.


Satama-allasta Malessa!
Jos kesken puhelun tulee hätä, niin apu on tässä puhelinkopissa lähellä!
Näytä mulle missä sul on rusketusraidat..... RusketusRAITA by Ida!

Maassa maan tavalla!

Katunäkymää Vilingilistä ja "kotimme" valkoisen rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Toinen kerros, kuten näkyy, on edelleen rakentamatta (sen piti siis valmistua jo reilu kuukausi sitten, mutta mitään ei ole tapahtunut.)

Suomessa kaupan hyllyt notkuvat itseruskettavia tuotteita, täällä puolestaan whitening-tuotteet vaikuttavat olevan hitti!

Pinnan alla

Lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa sukeltamassa laitteilla. Teimme päivän aikana 2 sukellusta. Täytyy kyllä sanoa, että sukellus on aivan kaikkea muuta kuin miltä se näyttää!!! Samaan aikaan pitää tehdä ja huomioida useita asioita! Esimerkiksi maskin tyhjentäminen (tai sinne ylipäätään veden ottaminen) tuntuu minusta täysin mahdottomalta tehdä ilman että vetäisi suolavettä nenään. (Suolaveden nenään meno on jotain aivan kamalaa, makeata vettä voi näiden kokemusten jälkeen ihan mielellään vetää nenään ja keuhkoihin!)
Aloitus on siis ollu hankalaa minulle, Jukka puolestaan on suoriutunut kaikista harjoituksista hyvin. Toisella sukelluksellamme Jukka kävi 12 metrissä ja minä 6 metrissä, onhan ne kalat ihan kivoja, mutta kun keskittyy kaikkeen tekniseen mitä pitää sukeltaessa huomioida, niin kalojenkin katselu välillä "unohtuu". Ehkä kuitenkin tuonkin kaiken oppii ajan kanssa, mutta mitään helppoa sukellus EI OLE!

Tässä ensimmäinen sukelluskerta. Idalla on 15 kilon happipullo+ 3 kilon bcd-liivi ja jotta pääsen pinnan alle, mukana täytyy olla lisäksi 7 kiloa lyijyä! Uskomatonta!

Sukellusten teoriaosia olemme suorittaneet kohta kaikki. Sunnuntaina pidimme huilipäivää sukelluksesta kun olimme hieman uupuneita ja väsyneitä. Teimme kuitenkin teoriakokeita. Kokeeseen lukiessa täällä kotona, kun siis olin pää hieman alaspäin, nenästäni alkoi valua ihan kunnolla vettä. Mitä enemmän päätä roikotti alaspäin ja ravisteli niin vettä vain virtasi norona alas! Oli aika veikeä tunne! :) No onpahan tullut puhdistettua kaikki poskiontelotkin nauroi sukellusopettajamme, edellisenä päivänä taisin vetää merivettä sisään vähän liikaa :)

Tänään olemme taas joutuneet pitämään huilipäivää, Jukka nimittäin on vatsataudissa, mutta varmaan jo huomenna ihan kunnossa :) (Lääkärikonsultaatiota kysytty mm. Laosista.) Minä puolestani pääsin pääkaupungin vilskeeseen shoppailemaan ja kohta olen menossa vetämään lisää vettä nenään (yäääk!!!) snorklatessa!

Tähän kuumuuteen muuten tottuu, eilen valittelin palelemista ruokapöydässä, mittarin näyttäessä sisälämpötilaksi 35 astetta! Illalla ulosmennessä tuntuu myös ihan sopivan vilpoiselta...lämpömittarin huidellessa reilusti yli 30 asteen lukemia :) Tähän lämpöön voisi vaikka tottua, hih :)

Päivä Keyodhoolla

Lapset leikkimässä ravun kanssa.

Toisena päivänä matkasimme heti aamusta pikaveneellä (1,5 tuntia) Keyodhoon saarelle(jossa on paikalla n 300 asukasta) aivan päiväntasaajan viereen. Saarella söimme paikallisia herkkuja ja ihmettelimme kaikkea eteen tulevaa. Ympärillä vipeltelevät liskot, oksilla istuvat suomalaiset varikset ja pienet hiekkaravut sekä paikallisten elämäntyyli aiheuttivat ihmetystä. Kuumuus ei tuntunut enää ihan niin kauhealta kuin tänne tullessa, mutta hiki silti virtasi ja juomavettä kului.

Paikallinen nainen pesemässä astioita

Jukka vietti aamupäivällä aikaa Samin kanssa rakennusprojektin asioissa. (Tämä saari tuhoutui lähes täysin 2004 vuoden tsunamissa.)
Kävimme myöhemmin päivällä rannalla snorklailemassa upouusilla välineillä. Rannasta kalanpäiden seasta mentiin veteen, jossa heti näkyi paljon kauniita kaloja. Niitä oli mahtava katsella ihan pinnalta käsin kristallin kirkkaassa vedessä. Vesi on muuten täällä niin kirkasta ja "matalassa" niin turkoosin väristä etten ollut koskaan osannut kuvitellakaan sen olevan niin turkoosia. Edes kuvista ei saa käsitystä, millaista se todellisuudessa on!


Takaisin kotiin tullessa totesimme, että täällä aurinkosuojakerroin 30 ei ole MITÄÄN tällaiselle suomalaiselle valkonaamalle! Snorklatessa nimittäin kärähti paikka jos toinenkin aurinkovoiteen lutraamisesta huolimatta. Nyt on kuitenkin aurinkorasvaa suojakertoimella 50 joka ehkä juuri ja juuri tuntuu auttavan :) Oli tällainen valkonaama hieman myös ihmetyksen aihe saaren asukkaiden keskuudessa :)

Kuvassa 2 suomalaista jalkaa, Annen & Idan, toivottavasti tuo on loman päätyttyä ennen ja jälkeen kuva Idan jalasta :)

Valkonaaman sylissä 8kk vanha paikallinen Mail-poika, joka tutki Idaa tarkkaan.

Hikeä ja ihmetystä!

Matka tänne saarille alkoi helsingistä, josta lennettiin Frankfurtiin. Frankfurtissa (euroopan toiseksi suurin kenttä) edessä oli koneen vaihto. Oikea portti löydettiin kuitenkin suhteellisen pian. Kotona Suomessa olin vannonut, etten mene frankfurtin kentällä terminaalien välejä sky line-magneettijunalla ilmojen halki, mutta sillä sitä tuli kuitenkin mentyä! :)
Reilun neljän tunnin odotuksen jälkeen, kun koneen piti olla lähdössä, tuli ilmoitus, että kone on teknisen vian vuoksi lähdössä tunnin myöhässä aikataulusta, noh, ei muuta kuin lisää odotusta.
Meidän "osastomme" koneessa, jossa oli 2 tällaista osastoa ja lisäksi business-luokka.

Viimein pääsimme koneeseen, mutta koneessa odottellimme vielä toisen tunnin välillä pilkkopimeässä suurella kentällä keskellä yötä, kun kaikki sähköt katkaistiin koneesta. No, viimein 300 paikkainen boeing 767 -koneemme pääsi lähtemään. Lento oli äärimmäisen tasainen, mutta Jukalla oli ongelmia äärettömän pienen tilan kanssa, joten ahdasta oli. Yöllä saimme nukuttua vaivoin muutaman tunnin. Aamulla laskeuduimmekin Maleen pari tuntia myöhässä. Oli hurjaa laskeutua keskelle merta pienten "kärpäsenkakka-saarten" keskelle! Koneesta ulosastuminen oli pienoinen järkytys; sama kuin olisi yhtäkkiä hypännyt kylpylän 30 asteiseen kylpyläosastoon, jossa on lämmityslaitteet jäännyt päälle! Kuumuus ja varsinkin kosteus oli käsittämätön! (todennäköisesti myös niille koneessamme olleille, joilla oli päällään pitkähihainen, farkut, lenkkarit ja nahkatakki!) :)

Kentän muodollisuuksien jälkeen Anne, Sami ja Niksu olivatkin meitä vastassa honeymoon-kyltin kanssa. Kyllä oli ihanaa nähdä tutut kasvot pitkästä aikaa! Kentältä hypättiin lautan kyytiin, joka vei pääkaupunki-Malen vilskeeseen. Liikenne tuhansine skoottereineeen oli länsimaalaisittain HURJAA! Taxilla suhahdimme saaren läpi uudelle ferrylle, jolla tulimme Vilingiliin jossa asustelemme.

Kapuaminen matkalaukkujen kanssa 40 asteisessa kapeassa rappukäytävässä neljänteen kerrokseen nosti viimeistään kunnon hien pintaan! Onneksi pääsimme A&S:n ihanaan ilmastoituun asuntoon, joka on meille kuin 5 tähden hotelli! Huilitauon jälkeen säntäsimme takaisin Maleen ostamaan sukelluskamoja, jotta Jukka voi nukkua yönsä rauhassa :) Seuraava yö sujuikin vallan hyvin :)


Iltaa vietettiin tuliaisia jaellen ja iltaa terassilla istuen ja erikoisista hedelmistä nauttien (mm. ramputan, guava, kypsä mango (totesimme, että suomessa syömme raakoja mangoja!) Pian kaaduimmekin sänkyyn hikisinä ja onnellisina :)

Ensikosketus mereen (vedenlämpö 28 astetta)

Perillä ollaan!

Pikaiset terveiset!

Ollaan saavuttu perille aamulla n. klo 10 aikoihin koneen myöhästellessä!
Kaikki kuitenkin sujui mallikkaasti ja pääsimme turvallisesti perille. Nyt on nesteitä nautittu urakalla kuumuuden ollessa melkoinen. Varsinkin kun siihen lisää kosteuden vaikutuksen joka täällä vallitsee. Nyt täytyy mennä nukkumaan univelkoja pois!

Lisää myöhemmin kuvien kera!

Pakkaamisen "tuskaa" :)

Aina yleensä kuulee kaikkien jonnekin matkalle lähtevien voitottelevan, että laukut on ääriään myöten täynnä, eikä kaikkea millään saa mahtumaan mukaan. Lisäksi laukkujen päällä täytyy istua niitä kiinni laitettaessa. Hmm, mitä se sellainen on?
Olemme viime päivinä pakkailleet saarille lähtöä varten ja tuskailleet, kun matkalaukut kolisee tyhjyyttään!!!

Siis onhan meillä tavaraa... tuliaisia on noin 20 kiloa ja omat vaatekaapit (ja kauppojen hyllyt) tyhjennettynä laukkuihin, mutta silti niissä vain on tilaa! On se hyvä, että joskus on tullut ostettua TARPEEKSI isot matkalaukut :) Sen sijaan kilorajat uhkaavat paukkua rikki...
Tässä hieman kuvaa laukuista, jotka avonaisina valloittavat koko sänkymme! (Ja uteliaille tiedoksi: turha kurkistella kuvia tarkempaan, sillä tuliaiset on sutattu, heh :) )

Laukut alkaa siis olla lähtökunnossa, rokotukset on hankittu ja tunnelma alkaa olla kutkuttava. Enää on nimittäin vain 3 YÖTÄ LÄHTÖÖN! Silloin joskus aikoja sitten kun lentoja varattiin, öitä oli reilusti yli sata, mutta kummasti ne vain ovat vähentyneet :)
Keskiviikko aamuna heräilemme aikaisin ja suuntaamme Helsinkiin, josta lennämme ensin Saksaan ja sieltä sitten eteenpäin :) Ja jos päiväntasaajalla näkyy torstai aamuna tällainen...

... Niin me saatamme olla sen kyydissä! Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa "häämatka", kuin matkata tällaisella koneella :)