Joulutunnelmaa

Ihania Kiss-Kiss -karkkeja!

Joulu

Tuhat tiukua hännässään

lähti peikko, tuo joulua etsimään.

Suuri toivomus rinnassaan

kulki metsään, hämärään.

Painoi posken, lumeen pehmeään

mikä taika siitä syttyikään,

valo syttyi pimeään

tuoden lämmön sisimpään.

Tuhat tiukua hännässään

peikko onnen hehkussaan

sai hangen kimaltamaan

löysi näin, Joulun onnenmaan!

Oikein lämmintä ja rauhallista Joulua kaikille blogin lukijoille!

- Ida & Jukka -

Voihan postimaksu!!!

Jo marraskuussa aloimme etsiä joululahjoja rakkaille ystävillemme kaukana päiväntasaajalla. Pohdinnan ja etsinnän tuloksena juuri oikeat ja ihanat lahjat löytyivätkin. Niitä ihaillessa ja ostellessa pääsi kunnon joulutunnelmaan. Ostin oikein hienon Marimekon pakettilaatikonkin, johon kaikki pakkaisin ja postiin veisiin. Kaikki saatiinkin pakettiin mahtumaan ja postiin.

Tämän paketin tuoman ihanan joulutunnelman kuitenkin latisti, kun sain kuulla lentopostina lähetettävän paketin hinnan….postimaksu oli SADOISSA EUROISSA! Siis mitä! Se ihana, ei mikään kovin iso eikä painavakaan paketti…. No, kannoin paketin takaisin kotiin, koska sillä hinnalla en sitä suostu lähettämään!

Nyt pohdimmekin vaihtoehtoisia pakkausmuotojaa tai sitten joudumme yksinkertaisesti karsimaan sisällöstä jotta saadaan painoa ja tilavuutta pois. Jouluksi pakettia ei siis saada merten keskelle :( Laitetaan paketti (jossain muodossaan) liikkeelle sitten kun joulun jälkeen on enemmän aikaa pureutua pakettiongelmaan. Kyllä nyt harmittaa, eihän siinä sitä samaa tunnelmaa enää ole, kun rakkaat ystävät sen vasta sitten saavat :( Kyllä se postinkin lähettäminen vaan on kallista, se opittiin nyt ainakin kantapään kautta!

Muutto alkanut!

Hip hei! Muutto on vihdoin alkanut! Tai siis siivous... Uudessa kodissa on aivan järkyttävän likaista! Entiet asukkaat olivat sitten jättäneet meille kaikki leivänmuruista lähtien. Kylpyhuoneeseen ja vessaan ei yksinkertaisesti ilkeä mennä ennen kunnon siivousta, niin kauheassa kunnossa ne on. No, nyt on koko eilisen päivän rätti, imuri ja moppi viuhunut niin että ensimmäiset tavarat on saatu keittiön kaappeihinkin jo! Keskiviikkona onkin sitten muuttoauton ja isompien tavaroiden vuoro :)

Asunnosta ei oikein vielä kuvia saa,paitsi pahvilaatikkokuvia: tässä keittiötämme, heh.
Koko asunnossa on muuten tammiparketti, iiiiihanaaaa!

Aikaisemmin täällä oli kuva jo kodistamme edestä, niin tässä nyt takapihan puolelta. Alakerran ikkunat ovat olohuonetta ja ylhäällä on kahden makuuhuoneen ikkunoita. Toisen makuuhuoneen ikkunat ovat tuolle parvekkeelle.

Nyt minä unelmoin, että jouluksi saataisiin edes vähän lunta. Olisi ihana tehdä lumilyhtyjä omalle takapihalle!

Joulukylä

Jyväskylän keskustassa näytti tänään tältä!

Keskustaan oli pystytetty joulukylä, jossa oli jouluseimi lampaineen.

Myös lapset lauloivat kuorossa joululauluja!

Tonttunimi

Selailin jouluaiheisia nettisivuja ja silmiin osui TONTTUNIMI! (www.taaviankka.com/tonttu/)
Joten päivää vaan, minä olen Omppu kanelikorva
ja mieheni on Gapriel Voimasiipi!

Saako työstään pitää? tai jopa nauttia?

Ihmiset kysyy missä olen töissä? Vastaan, nuorisokodissa. ”Voi kamalaa!”, ”Hirveää!”, ”Miten sä uskallat?”, ”Eikö sua pelota?”, ”Etkö sä mistään muualta saisi töitä?” Ja jos vielä kerron, että teen yövuoroja, olen siis yksin talossa 14 nuoren kanssa, silloin jotkut katsovat minua kuin jotain kummajaista…

Ida töissä joskus yöllä klo 3, kun kaikki muut nukkui..

Kerta toisensa jälkeen kummastelen noita reaktioita! Minulle nuo ajatukset ovat hyvin outoja, koska voin sanoa, että NAUTIN ja PIDÄN työstäni!
Eihän tämä homma aina ole helppoa tai oikeastaan ei koskaan. Mutta siinä lieneekin ehkä tämän homman viehätys. Koskaan töihin mennessä ei tiedä, mitä siellä odottaa ja mitä vuoron aikana tulee tapahtumaan. Ei ainakaan voi tylsäksi sanoa!

Ehkä tämä työ kertoo jotain myös minusta: toisaalta olen hyvinkin rauhallinen ja varovainen, toisaalta nautin vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Kovin moni ikäiseni nainen ei ole samanlainen hurjapää laskettelurinteiden jyrkimmissä mäissä tai mikroauton ratissa. Harva myöskään lähtisi sukeltamaan parin kymmenen metrin syvyyteen meren maailmaan… Ehkä tästä työstä saa sitä jotain, mitä saan edellä mainituistakin asioista!

Jokaisessa työvuorossa oma ammattitaito joutuu koetukselle, tulee yhtäkkisiä tilanteita, joissa joutuu miettimään ammattieettisiä asioita, omia rajojaan sekä myös tasapainoilemaan välillä myös lain ja oman tunnon kanssa. Näistä tilanteista kun selviytyy omasta mielestään parhaalla mahdollisella tavalla, niin on hyvä lähteä kotiin ”voittajana”!

Niin, ja en todellakaan pelkää työssäni! Jos täällä alkaa pelkäämään, niin silloin on syytä vaihtaa alaa ja pian. Onhan meillä täällä erilaiset turvajärjestelyt, kuten aina mukana pidettävät hälytysnapit, kaikkein pahimman varalle. Puhumisen taidolla ja tilanteiden ennakoinnilla pääsee kuitenkin pitkälle ja järeämpiä keinoja tarvitaan suhteellisen harvoin.

Nyt voinkin kaikille kauhistelijoille kertoa, että työni täällä jatkuu myös ensi vuoden! Olen siis täällä 2008 vuoden loppuun asti kaikki vuoroni öisin, yksin ja 14 nuoren kanssa! JEE!
Kauhistelkoot jotkut, minä nautin!

Leirielämä

Pahvielämän keskellä elämme nyt myös leirielämää. Olemme pakanneet kotiamme siinä toivossa, että pääsisimme jo tällä viikolla muuttamaan. No, emme pääse, joten nyt elämme leiritunnelmissa kertakäyttöastioilla! Koko keittiö on nimittäin jo pakattuna!

Onneksi jäljellä on vielä kahvinkeitin, siinä on hyvä lämmitellä myös glögit, että vähän päästään joulun tunnelmaan. Lämmitysprosessi tosin on hieman hitaanlainen...
Ei muuta kuin glögiä muovimukista hörppimään ja joulutorttuja mutustelemaan!

Odottelua

Kävimme jälleen muutama päivä sitten nuuskimisreissulla tulevan kotimme lähistöllä ja tässä olisi nyt uusi tuleva kotimme! (Siis tuosta 2 kerroksisesta osasta vasemman puoleinen)
Samalla kuvasta voi ihailla lumista maisemaa, joka täällä vielä keskiviikkona oli. Kahden päivä vesikaatosateen jälkeen lumi on vain muisto enää...

Viimeinen viikko nykyisessä asunnossa lähenee ja pahvilaatikkokasat kasvavat. Paljon on pakattu, mutta paljon on vielä myös pakkaamatta. Olemme molemmat aivan innoissaan muutosta ja uudesta kodista! Toisaalta mieleen hiipii pieni haikeus: tässä asunnossa on ollut todella hyvä asua! Vaikka tilaa ei kovin paljoa ole ollut, on ollut ihana lähteä autolla lämpimästä autohallista, lähteä kaupungille ostoksille silloin kun siltä tuntuu vain astumalla ovesta ulos ja mihinkään ei ole ollut muutamaa sataa metriä pidempi matka! Minä ainakin taidan olla jo todella kaupunkilaistunut!

Uudessa kodissamme elämä on varmasti hieman erilaista: Ydinkeskustaan on matkaa vähän enemmän, vajaa 4 km, ja bussit kulkevat lähes oven edestä, autommekin joutuu värjöttelemään ulkosalla, mutta harvallapa on parin sadan metrin päässä lähikauppoina citymarket, prisma ja lidl !!! :) Eipä kauppamatkat juurikaan pitene, heh! Voi kumpa pääsisimme jo omaan kotiin ensi viikolla!!!

Uusi ikä, uusi pää!

4.12.1984 tasan 23 vuotta sitten tämä tyttö tupsahti tähän maailmaan. Sen jälkeen on monia asioita nähty ja koettu, eipä ole varmaan 23 vuotta sitten äiti osannut ajatella, mihin elämä on sen pikkutytön kuljettanut 23 syntymäpäivään mennessä! Toivottavasti matkaa on vielä paljon jäljellä ja paljon ihania asioita koettavana!

Syntymäpäiviä juhlistettiin Jukan kanssa jo eilen Amarillossa syöden, nam! Rakas mieheni lahjoi minua myös naisen unelmalla, eli kullalla ja timanteilla :) Ja tänään kävin kampaajalla hankkimassa uuden pään, en siis sisältöä, vaan hiukset :)

Juhlistettu ollaan siis oikein kunnolla ja huomenna syödään vielä "Metson tekemää" kakkuakin! Synttäreideni kunniaksi?!? Jukka on myös ollut kotona, kuten on huomennakin, koska työpaikalla on mielenilmaus työnantajaa kohtaan yt-neuvotteluista johtuvien vähennysten takia, 97 saa kenkää...
Nyt on kuitenkin hyvä aloittaa uutta ikävuotta uusien hiuksien ja hienojen korvakorujen (ja uuden kodin) voimalla! Enää 364 yötä seuraaviin synttäreihin! :)

Outo päivä :)

Tänään on ollut hyvin erikoinen päivä! Olemme saaneet olla rikkaita ja köyhiä, mutta silti omistaa niin paljon! Olemme siis tänään ostaneet virallisesti tulevan kotimme!!!
Oli hurja tunne katsoa pankkitilin saldoa pankista tullessa, ollaankohan enää ikinä niin rikkaita kun se muutama tunti tänään? Pian kuitenkin huomasimme, että raha jos mikä on katoavaista, kun rikkautemme siirrettiin asunnon myyjille!

No nyt on kuitenkin huojentunut ja onnellinen olo! Meillä on ensimmäinen oma koti, joka tuntuu aivan mahtavalta! Mitään konkreettista asunnon ostosta ei jäänyt, muuta kuin välittäjältä saatu kukkakimppu, osakekirja ja kaikki jäi pankille... ja rahojakaan emme konkreettisesti nähneet. On tämä shoppailu vaan hassua ja kivaa!

Innolla odotamme pääsevämme muuttamaan sinne ja aloittelemaan uutta erilaisempaa (ja tilavampaa) elämää! Muuttamaan pitäisi päästä viimeistään 17.12 mutta ehkä pääsemme jo hieman aikaisemmin, joten puhelinsoittoa odotellessa!

Lunta!

Muutama lumihiutale havaittu! Olisiko se talvi sittenkin osaamassa tulla tänne?

Maalia vai tapettia?

Maalia vai tapettia, kas siinä kysymys...
Uudessa kodissamme teemme pienoista remonttia (kunhan sinne ensin pääsemme) lähinnä siis seiniä maalataan tai tapetoidaan. Tällä hetkellä siellä on lähes kaikissa seinissä valkoista maalia tai tapettia yhtä seinää lukuunottamatta, jossa on aivan karsea tapetti... Mutta laittaako näihin seiniin maalia vai tapettia?

Maali olisi helppo, koska siihen voi aina luonnollisesti maalata uudelleen päälle, mutta seiniä joutuu tasoittamaan ennen maalaamista, kun taas tapetit voisi heittää seinille suoraan vanhojen irrotuksen jälkeen, mutta kumpi olisi parempi ja kauniimpi?

Itselläni on jostain syystä mielikuva, että tapetti ei ole koskaan kaunista (olen outo, tiedän) ja olin ehdottomasti maalauksen kannalla! Nyt kuitenkin ihastuin yhteen tapettiin tapettikaupassa käydessämme... Toisaalta maaleillakin voi tehdä erilaisia pintoja ja kuvioita seiniin nykytekniikoilla ja omalla mielikuvituksella!

Ehkä se on vain tehtävä uusi kierros tapettien ja maalien ihmeelliseen maailmaan ja yritettävä niistä pienistä tapettitilkuista kuvitella miltä se ehkä mahdollisesti näyttäisi isompana pintana!

Pahvielämää

Vähän aikaa sitten elelimme pahvit lattioissa kylpyhuoneremontin takia. Kun niistä pahveista päästiin eroon niin alkoi toisenlainen pahvielämä...


Pahvilaatikoita on kasattu ja täytetty innolla viime päivinä. Tähän asti olemme eläneet jokaisessa asunnossamme ajatuksella, että kohta tästä kuitenkin lähdetään. Nyt onkin ihanaa kun saa ajatella jotain vähän pysyvämpää, kotia jossa toivottavasti asumme vuosia! Jos tämän muuton jälkeen heittäisimme nuo pahvilaatikotkin pois, jotka ovat olleet edellisestä muutosta asti säilössä kellarissa odottamassa sitä seuraavaa muuttoa. Ehkä ne nyt ovat palvelleet tarpeeksi hyvin ja tästä muutosta selvittyään pääsevät pahvinkeräykseen!

Hoidon tarpeessa?

Välillä sitä alkaa epäillä, että onkohan kaikki ihan kunnossa... :)

Missä on talvi?

Pimeää märkää ja synkkää, oi kun on ihanat ilmat! Lunta ei näy missään, tuleekohan sitä edes jouluksi? Aika ankealta näyttää kaikki jouluvalotkin vesimössön keskellä.
Eli jos jossain on havaittu sellainen ilmiö kuin talvi lumen kera, niin sitä saisi lähettää tähänkin suuntaan! Kiitos!

Nopean toiminnan joukot!!!

Hieman selvennystä edelliseen postaukseen....
Päätimme viime viikolla, että alamme katsella asuntoja ihan ostomielessä. Sunnuntain aikataulussa olikin monen monta asuntoa nähtävänä ja autolla suhailimme ympäri kaupunkia. Satuimmepa erään rivitalon pihaan ja astuessamme sisään tuli olo, "tässä on uusi kotimme"!

No siinä sitten ilta ja yö pähkäiltiin ja maanantaina pankkiin kyselemään, että olisiko pankki halukas rahoittamaan unelmaamme. Eri pankeista onkin käyty tarjouksia pyytämässä nyt muutaman päivän aikana. Asuntoa on käyty useaan kertaan katsomassa ja nurkkia nuuskimassa (olemme varmaan saaneet jo jonkun hiipparin maineen siellä kulmilla, heh). Kun pankit näyttivät vihreää valoa lainoille, teimme tarjouksen asunnosta! No, se ei tietenkään mennyt läpi :( Mutta teimme samantien tänä aamuna uuden tarjouksen, koska tiesimme sen olevan todella pienestä kiinni. Ja sitten tuli se tärkeä soitto: Tarjouksemme on hyväksytty!!!

Totesimme vain, että taidamme olla aika nopean toiminnan joukkoja, kun vajaassa viikossa asunnon hankkimispäätöksestä meillä on jo asunto!!! Olimme toki jo pidempään seuranneet myytävien asuntojen tarjontaa, hintoja jne. Tämä asunto nyt vain kolahti molemmille niin, että tuntui heti sisään astuessamme kodiltamme!!!

Muutaman viikon päästä olisi tarkoitus kirjoittaa kauppakirjat ja sitten se ihanuus on ihan OIKEASTI MEIDÄN!!! Tästä ihanuudesta mainittakoon täällä sen verran, että talo on valmistunut vuonna 2004, se on kahdessa tasossa ja siinä on 4 huonetta+keittiö ja piha ja parveke ja...... :) Ja onhan se kallis, mutta niinhän sitä sanotaan, että elämä on!
Jouluksi pääsisimme jo muuttamaan, jos asiat menee niin kuin on suunniteltu!!!! Iik, ihanaa!!!
Kasa sisutuslehtiä onkin jo kaivettu esiin ja hienoja visioita on pää täynnä :)

Mutta kohta meillä on ihan OMA KOTI (tai pankin)!!! :)

Jännätään...

Täällä elellään jänniä aikoja... Olemme tänään tehneet yhden tähänastisen elämämme suurimmista päätöksistä! Vatsa möyrii ja ajatukset pyörii päässä, saakohan ensi yönä edes nukuttua?
No, nyt vain kädet kyynerpäitä myöten ristiin huomiseen asti. Iltapäivällä viimeistään saamme tiedon onnistiko meitä vai tiputaanko kovaa ja korkealta!
Jos unelmamme toteutuu niin huomenna lisää :)

Kynttilä kouluturman uhreille!

Kynttilä Jokelan kouluammuskelun uhreille!

Pupua palelee!

Täällä päin Suomea ei ole vielä lunta. Tuolla etelämmässä on satanut lunta aika paljonkin ja kelit ovat huonoja. Tänä aamuna täälläkin oli kuitenkin ihan kunnolla pakkasta! Piti kaivella pipot ja hanskat esiin aamulla ulos lähtiessä, kun mittari näytti -9 astetta! Hrr, kyllä tuntui talven ensimmäinen pakkasaamu kylmältä!

Kyllä taitaa tätäkin olkipupua paleltaa kun joutuu näilläkin ilmoilla istua kyyhöttämään puun juurella!
Pitäisiköhän viedä pupulle edes kaulaliina niin olisi kelien mukainen varustus :)

Söpöilyä!

Tässä hieman kuvia aivan ihanista ystävistäni! Nämä ystäväni ovat käsinukkeja opiskelupaikastani, mutta voisin oikein mielelläni ottaa nämä söpöläiset myös kotiini!

Sataa sataa ropisee...

Sataa sataa ropisee, pilipili pom...

Muutaman päivän ajan on täällä vain satanut. Koko ajan vähintään pientä tihkusadetta. Meillä oli kaksi valokuva-albumia parvekkeella tuulettumassa, koska haisivat aivan järkyttävälle homeelle!!! Toivoimme, että niistä saisi homeen hajun tuuletettua irti ja saisi laittaa niihin valokuvia. Tällä kertaa luonto päätti helpottaa työtämme.

Yön aikana oli satanut niin paljon vettä ja niin vinosti, että parvekkeen seinän vieressä olleet albumit olivat kastuneet litimäriksi. No, homeen haju vaikuttaa lähteneen tuossa uittopesussa, mutta eipä taida niistä enää albumeita tulla tuon käsittelyn jälkeen!

Valoa iltoihin!

Illat pimenee ja talvikin lähestyy. Iltojen pimetessä on ihana polttaa kynttilöitä. Kynttilän valon tuoma tunnelma on parasta näissä pimeissä illoissa. Meillä kynttilöitä kuluukin syksyllä ja talvella aikamoisia määriä. Nyt onkin aika täyttää tyhjentyneitä varastoja! Uusia ihania kynttilänjalkoja ja -alustoitakin on vuoden aikana tullut hankittua. Joten ei muuta kuin kynttilät esiin ja nauttimaan!
(Olemme muuten saaneet kylpyhuoneemme takaisin! Oi sitä ihanuutta kun ei enää tarvitse ravata toisessa asunnossa wc:ssä ja suihkussa!)

Nukkumisaikaa myytävänä?

Herään aamulla, tallustelen kahdeksaksi kouluun. Koulusta lähden kotiin joko kahdelta tai neljältä. Päivän jälkeen on tehtävänä tehtäviä tai iki-ihania esitelmiä! Jos tehtäviä ei ole, suuntaan sängyn pohjalle hetkeksi lepäämään, jotta jaksan lähteä yhdeksäksi illalla töihin. Töissä kuluu seuraavat 10,5 tuntia valvoessa. Onneksi yön tunnit kuluvat yleensä nopeasti.

Kun kello lyö puoli 8 aamulla, on aika suunnata kotiin. Pikasuihku ja uusi päivä on valmis alkamaan. Kello kahdeksaksi taas kouluun. Väsymys alkaa painaa puolen päivän jälkeen, mutta sisulla sitä jaksetaan päivä loppuun asti. Toisen koulupäivän jälkeen saattaa koittaa jotain luxusta, oma sänky, peitto ja tyyny... tai sitten ei. Jos on toinen yö putkeen töitä niin taas koulun jälkeen pienet unet ja töihin illalla. Tässä vaiheessa tulee tarkistettua kalenterista, että eihän vaan ollut kolmea yötä töitä? ja koulupäivät näiden töiden välissä?

Nukkumista oppii kummasti arvostamaan sen jälkeen kun kalenterista pitää varata kaikki mahdolliset tauot nukkumiselle! 40 tuntia valvoo suhteellisen helposti putkeen, mutta siinä alkaa kulkea raja, ainakin omani, silloin alkaa tarvita unta! Voisin oikein mielelläni ostaa jokaiseen vuorokauteeni muutaman tunnin lisää aikaa, nukkumiseen. Valitettavasti en ole nähnyt lisätunteja myytävänä!

Mysteeri!

Ostimme Malediiveilta ulkoisen muistin ja siihen kuuluvan piuhan jotta saimme tuotua ottamamme valokuvat kotiin (valokuvien saaminen Suomeen ei ollut muuten helppo juttu: pelailua monien tietokoneiden kanssa, toimimattomia ohjelmia, muistien vaihtoa ja korjausta liikkeissä, huh ihan tuskan hiki alkaa nousta)
No kuvat tuli onnellisesti Suomeen ja saatiin siirrettyä ne omalle koneellekin.

Muutaman päivän päästä olisimme tarvinneet muistia toiseen tarkoitukseen, mutta mitä? muistin piuha oli kadonnut!!! Piuhaa etsittiin ja etsittiin, koko asunto käännettiin ympäri ja tarkastettiin kaikki mahdottomat ja mahdolliset paikat. Jopa hattuhyllyn vaatekoriin tuli kurkistettua! (aivan kuin se piuha voisi siellä olla!) Mitään ei kuitenkaan löytynyt! Etsinnät toistettiin vielä toisena päivänä samalla tuloksella!

Päättelimme ettei tätä piuhaa enää VOI löytyä mistään, koska kaikki paikat oli käännetty ympäri! Suuntasimme siis tietokoneliikkeisiin, tavarataloihin, kodinkoneliikkeisiin jne. Missään ei tuollaista piuhaa kuitenkaan myyty harvinaisuutensa vuoksi. Jukka löysi onneksi yhden nettikaupan, joka tällaista piuhaa myy ja laittoi tilauksen eteenpäin ja varmuudeksi tilasi kaksi, jotta varmasti löytyy....

Kunnes tänään...

Postilaatikosta kolahti lappu, että tilauksen saa noutaa postista!
Samalla hetkellä myös kadonnut PIUHA LÖYTYI!!! Se oli siistissä nipussa tietokoneen vieressä muutaman PAPERIN ALLA!!! Se ei kyllä ollut siinä massiivisten etsintäoperaatioiden aikana, joten mysteeriksi jäänee missä tämä piuha oli ollut ja miten se tuohon tupsahti! Taidan mennä tarkistamaan onko sillä jalat....

Joten kaikille tiedoksi: Jos teillä on Malediiveilta ostetun ulkoisen muistin piuha hävinnyt (hyvin todennäköistä) niin meillä niitä nyt on kolmin kappalein!!!

Hittituote-liikuteltava wc!

Meillä on uusi hittituote, liikuteltava wc! Liikuteltava wc on todella kätevä. Sen voi siirtää mihin huoneeseen tahansa, ei siis tarvitse turhaa mennä vessaan vaan voit ottaa wc:n viereesi odottamaan käyttöä! Tämä tuote taitaa olla aikamoinen hitti tässä taloyhtiössä jossa yhdellä jos toisellakin on kylppäriremontti. Pitäisiköhän alkaa markkinoimaan tätä hyvin toimivaa hittituotetta?

No, tässä se nyt on!!!

Elelemme siis edelleen kylppäriremontin keskellä. Tässä samassa rapussa meillä on muiden asukkaiden kanssa käytössä yhteis-wc ja -suihku, joten nou hätä, ihan oikeaan vessaan päästään ja likaisenakaan ei tarvitse olla. Aina keskellä yötä vaan ei huvita alkaa pukemaan vaatteita päälle ja kipittää toiseen asuntoon vessaan, joten "liikuteltava wc" on ollut oikein toimiva vaihtoehto! Nyt sitä vasta oikeastaan tajuaa kuinka ihana asia OMA WC ja SUIHKU on! No toivottavasti saamme heittää hittituotteellemme hyvästit mahdollisimman pian...sitä päivää odotellessa!

Sukelluskortit

Tässä ne nyt on, viralliset sukelluskortit!!! Jee! Taidan kehystää ne jonnekin seinälle ovat niin hienot Malediivilaisine sukelluskoulumerkintöineen. Nyt saa näillä korteilla sukeltaa missä päin maailmaa tahansa kaverin kanssa! Toivottavasti pääsemme vielä joskus mahtaviin kirkkaisiin korallivesiin! :)

Elämää ilman wc:tä ja kylppäriä sekä uutta sisustusta

Olemme sisustaneet asuntoamme uuteen uskoon.
Olohuoneen nurkkaa komistaakin nyt pesutorni, kylpyhuoneen ovi sekä olohuoneen ikkuna!

Olohuoneen ikkuna alkoi hieman tympiä, joten ajattelimme laittaa siihen vaihteeksi viimeisimmän muodin mukaisen pahvin :)

Kyllästyimme myös kylpyhuoneeseemme. Onhan elämän paljon mukavampaa ilman wc:tä ja suihkua, joten alipaineistimme kylpyhuoneen ja poistimme sen käytöstä! Wc:n lavuaarin virkaa toimittaakin nyt kotimme ainut vesipiste, keittiön hana...

Keittiössämme on mahtava design-matto muoviputki-lisäominaisuudella. Ei pääse matto liikkumaan, koska teippasimme sen lattiaan kiinni, kuinka helppoa! Muoviputki tuo hieman lisähaastetta ruoan laittoon ja lika ja pöly tuo kenties herkullisen lisämaun ruokiin :)

Juu siis elelemme ilman kylpyhuonetta ja wc:tä kun asuntoomme tuli yllättäen kylpyhuoneremontti! Muutama seinälaatta on ilmeisesti huonosti kiinni tai jotain..... Remontti kestää arviolta 3-5 viikkoa!!! Siis muutaman seinälaatan kiinnittäminen!!!
Siihen asti elämme hieman eksoottisempaa elämää "rakennustyömaalla"!

Bloggaushaaste

Sain ystävältäni haasteen kuvata oma bloggausnäkymäni:
"Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."

Bloggaan yleensä keittiön pöydän ääressä, joten lähin ikkunani on olohuoneen parvekkeen ovi, ei siis muuta kuin parvekkeen ovi auki ja kamera käteen!
Ja näkymäksi avautuu yksi Jyväskylän pääkaduista iltavalaistuksessaan (kello on 21) ....ja naapurin parveke!
Toiseen suuntaan katsottuna näkymänä on kauppakeskusten ja lähikerrostalojen katot!
Asumme siis kuudennessa kerroksessa, joten maisemana on aina korkeiden vaahteroiden latvat sekä muiden talojen katot. Täältä yläilmoista on joskus hyvä tarkkailla myös lintujen cityliikennettä. Asuntomme edessä tuntuu nimittäin ainakin kesäpäivinä olevan joku lintujen moottoritie :)

DOH? :)

Saimme tänään postista painavan huomautuksen muistamattomuudestamme! :) Tässä siis pikatoimituksena unohtamamme valokuva. Kuvassa siis Annen ja Samin apulainen Hazza sekä Jukka. Taitaa vähän olla kokoeroa, doh?
Pienenä huomautuksena vielä, että Hazza on siis aivan normaalikokoinen saarten asukkaaksi!

Ja kiitokset lähettäjälle ihanasta kirjeestä! Teimme postissa vaihtokaupan, joten kaikki saarilla asustavat saavat tarkkailla postiansa ;)

syksyä ja teetä!

Syksy on saapunut Suomeen, tässä näkymää parvekkeeltamme.

Matkalta tuodut tuliaiset ovat saaneet uuden elämän keittiössämme. Kiitos ihanan Malediivilaisen makeutusaineen, jota toimme mukanamme, meistä on tullut teen suurkuluttajia. Saarilla ollessamme joimme siellä helteessä monta kertaa päivässä teetä. Se maistui äärettömän hyvälle. Mietimme mistä teen hyvä maku tuli, makeutusaineesta vai teestä? Toimme mukanamme makeutusainetta, koska päädyimme tähän vaihtoehtoon. Ja nyt tee maistuu edelleen yhtä hyvälle täällä kotosuomessa :)

Yksi matkan ehdoton kohokohta!

Yksi matkamme mieleenpainuneimmista ja ainakin Idan matkan yksi ehdottomista kohokohdista oli paholaisrauskujen näkeminen. Näiden 4-5 metristen jättiläisten näkeminen on monen sukeltajan unelma. Jotkut sukeltajat matkaavat ympäri maailmaa vain nähdäkseen vilauksen näistä mahtavista lentäjistä. Useimmat eivät kuitenkaan koskaan pääse näitä näkemään. Paholaisrauskujen näkeminen on siinä mielessä vaikeaa, että ne vaeltelevat maailman kaikissa merissä ympäriinsä ja niiden reittejä ei olla vielä pystytty selvittämään, koska ne uiskentelevat kirjaimellisesti ympäri maailmaa.

Olemme siis jollain tavalla etuoikeutettuja kun olemme saaneet nähdä näitä ystävällisiä jättejä kahteen kertaan aivan kosketusetäisyydeltä!!! Kerran näköpiirissä oli jopa 7 rauskua yhdellä silmäyksellä. Sellainen näkymä vetää kyllä hiljaiseksi!!! :)

Anne, Ida ja rescue-diver asemissaan rauskukatselua varten. Tällä reissulla tuli hieman vammoja, joista jo aiemmin kirjoitin. Rauskut tulevat esittelemään itseään vain, jos sukeltajat ovat paikallaan, muuten ne eivät näyttäydy. Paikallaan pysyminen olikin työn ja tuskan takana kovasti vellovassa vedessä!

Tahtoo takaisin!!!

Suomeen kotiin paluun jälkeen on tullut paljon katseltua reissulta otettuja kuvia. Montaa asiaa jäimme kaipaamaan, mutta onneksi on valokuvat ja ihanat muistot. Suomen kylmyys ja pimeys on ollut pienoinen järkytys.... Nämä (ja muut noin 2100 kuvaa) kuvat kuitenkin saavat mielen palaamaan siihen ihanaan lämmön maahan :)

Maisema Annen ja Samin parvekkeelta.

Kauppa Vilingilissä (A:n ja S:n entisen asunnon naapurissa)

Vilingiliä

Kuredulla Jukka tulossa meidän "möksään"

Kuredun uima-allas iltavalaistuksessa

Kuredun rantaa

Malessa on muutama skootteri

Malen kansallispuistossa buddha-aikainen patsas

Lapset leikkimässä Keyodhoolla

Veneitä Keyodhoolla

Keyodhoolla ajanviettoa

Sukeltamaan menossa...

Näitä kaikkia mereneläviä ja yleensäkin koko merta jäimme kaipaamaan. Vedenalaiseen maailmaan jäimme todellakin "koukkuun", joten sukelluksesta taisikin tulla uusi yhteinen mahtava harrastuksemme :)
Toivottavasti vielä joskus pääsemme yhtä mahtaviin maisemiin! Nyt haikeudella katselemme kuvia ja unelmoimme seuraavasta matkasta ja yritämme palata "tavalliseen elämäämme"!